Berlin, here I come!

Jälleen uutta reissua puskee, mutta tällä kertaa ei mennä pyörällä. Ainakaan koko reittiä. Lähinnä virkestelen muistia tästä email bloggaamisesta. Mutta huomenna siis kolmeksi päiväksi Berliiniin, sieltä toiseksi mokomaksi Amsterdamiin ja kaupan päälle vajaa viikko Tilburgin maisemissa Roadburn ja ziljoona kovaa bändiä.

Matkan päätös, vai onko vielä pitkä matka jonnekkin?

Nyt on urakka kasassa. Reilu 300km tuli kasaan, vaikka vikan etapin tulin aamu junassa Simpeleeltä Lappeenrantaan. Tuttu pätkä se olisi ollutkin Imatralta LPR:ään. Simpele Imatra toki ois vielä sisältänyt vaikka mitä kivaa, mutta kun on kiire takaisin stadiin ja Tuska-festareille. Jos ei olis ollut lippua sinne, oisin varmasti pari päivää vielä jatkanut. Lisäksi eilisyö Hiitolan koskella ja koko eilis päivä muutenkin oli reissun parasta antia, ni ei harmita yhtään.

Ja ehkäpä jatkuu vielä jatkuu ensi viikolla, koska tulen takaisin Karjalaan ens viikolla ja pyörä jää vielä tänne. Aika voittaja fiilis tässä on kyllä. Oikeastaan kaikki meni nappiin ja osin jopa yli odotusten. Jatkui matka tai ei, niin ainakin kuvakoostetta on tulossa, kunhan lomat on lusittu.

Sateenkaaren päässä odotti kesän ensimmäinen vety-lihapiirakka. Johan oli aika! Kaipa se pitää samalla korkata Armadan terassi tältä kesältä.

Termos
Jarkko Veijalainen

Esi-isien mailla kuin kotonaan

Eilinen meni taas sään armoilla, vaikka olikin mukavaa, niin tänään vasta puolinpäivin satulaan.

Alkuun suuntasin Lahdenkylään ja kukkarolahteen eli täysin Venäjän rajan viereen. Silvun lahessa poikkesin oletetusti rautakauden aikaiselle uhrikivelle, jossa on uhrattu vähistä eväistä vanhoille suomalaisille jumalille, paremman sadon toivossa. Itse uhrasin myös vähistäni vettä, hunajaa, suolaa ja sitruunaa. Omatekoista pyöräilyjuomaa toisin sanoen. Itikat kuppas sen verran, etten käynyt omaa verta laskemaan lisäksi :D Kiven päältä katseltuna näkyi jo kukkarolahti ja rajajärvi jonka keskellä on valtakuntamme raja. Olin jo tuolloin täysin ekstaasissa.

Jatkoin matkaa kutostietä Laatokan portti ravintolaan joka on saman järven rannalla kutostien varressa. Kävin uimassa lehmien mulkoilessa toisella rannalla. Jos olisin uinut 200m rajalle päin olisin jo käynyt Venäjän puolella. Maagista!

Matka jatkui simpelettä ja rautjärveä kohti kutosen viertä. Matkalla poikkesin ostamassa tien laidan vanhan tavaran kaupasta mutsille tuliaisia ja itelleni pari hienoa useita kymmeniä vuosia vanhaa esitettä. Löytypä sieltä pari Ken Parkeria sarjiskokoelmaankin.

Rautjärvellä kävin pikaisesti kaupassa ja lukemassa päivän lehet paarissa kunnes pääsin Hiitolan joen voimalalle. Satakunta vuotta vanhan padon, kauppapaikan ja jo todella vanhan voimalan ympärillä aukeaa Hiitolan joen suomen puoli. Matkaa rajalle on edelleen alle 3km ja tätä jokea pitkin tosiaan pääsisi Laatokalle asti. Ja jos tuosta hilppaisisin suotamalla 35 Hiitolaa alaspäin saapuisin Veijalan kylälle, josta on sukunimeni Veijalainen saanut alkunsa. Joten on todellakin sukujuurteni synnyisijoilla ja olen täällä kuin kotonani. Tämä on jumalaisen lumoava paikka. Tähän on todella helppoa pistäytyä kutostieltä jos ette usko! Reissu lähenee loppuaa, mutta tämä todellakin kruunaa matkani.

Nyt laitan luurin kiinni. Menen yöuinnille koskeen lohien seuraksi ja teen iltapalaa nuotiolla. Nukkumaan menen kuusen alle, olisi jo melkein häpäistys pystyttää tänne teltta, vaikkakin henkinen teltta ollut jo tanassa koko päivän. Jos ei miuta muutamaan viikkoon näy ni tulkee moikkaamaan iloista ja onnellista karjalaismaahista Hiitolan joelle. Tänne mie tuun vastakii. Tuutha siekii!

Pari kalaa Pa-rikkalassa

Aamulla oli hiukan jäykkä olo kaikissa liikkuvissa raajoissa ja osissa, mutta kun lähin puolen päivän korvilla pyörän selkään, ni paikat aukes välittömästi. Päivän aikana tuli kasaan vajaa 30km todella reipasta kyytiä paikallisilla teillä ja maaseudulla.

Ekana suuntasin kylille, kirjaimellisesti kirkonkylille ja hautuumaan hiljaisuudeen heittämässä terveisiä isälle ja isovanhemmille. Satuinpa bongaamaan ensimmäistä kertaa isoisoisänkin haudan. Suvun koodinimeltään piällikkö Nuutinen. Grand ol' man oli kuollut jo muutama vuosi ennenkuin olin syntynyt, joten kirjaimellisesti nyt kohtaaminen oli ensimmäinen.

Kuopattujen sukulaisten jälkeen kahvittelin elävien sukulaisten seurassa. Kahvistahan ei saa karjalassa kieltäytyä ja jos ei juo ollenkaan kahvia on varmaankin kerettiläis-karjalainen. Onkohan paikallisilla papeilla Rennie-sponssidiilit?

Illalla laatokan suunnalta väijyi etelä-karjalaan sen verran tiukkoja ukkoskuurojen, että oli jäätävä toiseksi yöksi aittaan Parikkalaan itikoiden syötäväksi. Tuhat-itikkaa sopisi paremmin kunnan nimeksi, tosin on täällä simpeleen järvestä pari kalaa nostettu todistetusti... Kuvassa on tosin Tiviän lampi, jossa olen pikkupoikana puljannut vaikka kuinka.

Lähellä rajaa tosiaan ollaan ja huomenna matkan ekana etappina on silvu ja joukio, jossa venäjän rajalle on matkaa alle kilometri. Yöpaikastakin matkaa vain alle 5km.

Yö Parikalassa

Muutama päivä taukoa matkablogissa, joten tässä pikakelauksena viime päivä. Torstaina siis SS heinävedellä Punkaharjulle. Totaalisen rento risteily ja pikkuset päiväkuosit samalla hitin mukava Jyväskyläläisen punkkarimimmin seurassa.

Retretissä vetäsin buffetlounaan ja sulattelun jälkeen suorastaan mykistyin Retretin taideluolastosta. Miten oon voinut missata sen aiemmin? Gigermaista unifantasiaa ja kuolemaa käsittelevää taidetta. Voi jos oisin saanut olla siellä yötä. Perinteisempi päänäyttely Taitelijapareja oli myös todella mielenkiintoinen ja avartava, vaikka monia pääteoksia olen nähnyt helsingin taidemuseoissa.

Ilta Punk-a-harjun leirintä-alueella lipesi viihteen puolelle grillikodan kautta ja lähdin savonmiesten kanssa taksilla Savonlinnaan bilettämään. Menihän se tappiin, mutta tulipahan tavattua SS Heinäveden miehistöä viihteellä. Hauskaa.

Pe aamuna darra herätys teltasta ja samantien kamat kasaan ja huolttisaamiaisen kautta hivenen huijauksella paikallisjunalla Parikkalaan. Kiire tuli Ilosaareen siis. Tosin päivän 10km pyörälenkki tuli vedettyä kunnon vesisateessa. Ehkä kakspyöräsen ruotsalaiskaunottaren karma toi sateen niskaan.

Pe-Ma menikin sitten Suomen ehdottomasti parhailla Ilosaaressa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Nyt istun tutussa ikivanhassa aitassa joka ollut suvussa vuosia. Kohta se partainen pyjamasetä tulee viskomaan unihiekat silmäpieliin, mut sitä ennen Radio Suomi soittaa Popedaa ja minä liikuttuneena mietin et olipahan taas hieno viikonloppu uusien ja vanhojen ystävien seurassa. Rakastan teitä kaikkia!

Yöajot Savonlinnaan

Aamulla heräsin Kietevälästä myöhään, mutta silti jaksoin työstää reilu 60km tänään. Puumalan sade kostautui, toisaalta nyt ollaan täysin aikataulussa.

Välissä ehdin tänään Sulkavalle ja useammaksi tunniksi Savonlinnan Jarkon mökille saunomaan ja rillailemaan. Tasan puoliltaöin lähdin ajamaan Savonlinnaan ja puol kolme olin tonteilla. Ei ollut paha 35km lähes täysin hiljaisilla teillä. Mut nyt alkaa reidet ja muutkin paikat kyllä melkolailla hellinä.

Sulkavan keskustassa törmäsin jälleen toisiin Saimaan kiertäjiin. Pyöräilijäkaksikko tais olla venäläisiä. Aika heikosti englanti taittui mutta muutaman sanan sai vaihdettua.

Eilisen telttayön vastapainoksi hivenen luksusta. Tänään yö-"majana" legendaarinen SS Heinävesi. Samalla puatilla jatkan matkaa huomenna Punkaharjulle. Sen verran kierros oikenee pyöräilyn osalta kun tsykä tulee laivalle mukaan. Ansaittu lepopäivä sanoisin ja ehtii tutkiskella vieraampaa Punkista paremmalla ajalla. Harmi vaan kun ei ehtinyt Olavin linnaa tsekkimään tälläkään Savonlinnan reissulla.

Riio ohoi ja lähden hyörylaivalla pois unten maille.

Pitsaa vai pizzaa? Tai burgeri?

Tässä kun monta päivää jo hehkutettu kaikkea mahdollista, niin pakko narista välillä. Miks ihmeessä jengi syö näissä pikkukaungissa ja kylissä vaan pitsaa? Jo ekana iltana Ristiinassa ei klo 18 jälkeen enää muuta ollut tarjolla. Nytkin istun ihan mukavassa Motelli-ravintolassa Muikkokukossa Sulkavassa ja söin todella maukkaan savuporokeiton hintaan 8e. Vieressessä pöydässä paikallisnaisnelikko veti pitsaa? Ei ihme, että suomalainen maataloustuontanta ja ravintolat on ohtaalla kun ei kelpaa ku se käntty. Ainakin näennäisesti näyttävät paremmilta pizzoilta kuin ketjuravintolaissa tai Suomen sadoissa perttikebabeissa. Syökää niissä pienessä paikoissa. Nimittäin kannattaa.

Toinen suuri riesa matkaruokailijalle on ABC-huoltamot. Ruoka on kehnoa, mutta tutun turvallista joten aina niissä käy kuhina. Onneksi tämän tien varressa ei ole niitä näkynyt vielä ainuttakaan. Tosin eipä ole muitakaan persoonallisia huoltamoita. Ainoastaan pieniä ketjuja tai kylmäasemia. Eikun Mäntyharjulla ol ABC mut ei oo sen jälkeen näkynyt.

Tuli kutsu mökille Sulkavan ja Savonlinnan välissä, joten tunnin päästä Vuosaaren reisi-Ossi saunoo ja rillaa. Jos vielä sen jälkeen jaksas yön selkään Savonlinnan kuumaan yöelämään.