Ekana suuntasin kylille, kirjaimellisesti kirkonkylille ja hautuumaan hiljaisuudeen heittämässä terveisiä isälle ja isovanhemmille. Satuinpa bongaamaan ensimmäistä kertaa isoisoisänkin haudan. Suvun koodinimeltään piällikkö Nuutinen. Grand ol' man oli kuollut jo muutama vuosi ennenkuin olin syntynyt, joten kirjaimellisesti nyt kohtaaminen oli ensimmäinen.
Kuopattujen sukulaisten jälkeen kahvittelin elävien sukulaisten seurassa. Kahvistahan ei saa karjalassa kieltäytyä ja jos ei juo ollenkaan kahvia on varmaankin kerettiläis-karjalainen. Onkohan paikallisilla papeilla Rennie-sponssidiilit?
Illalla laatokan suunnalta väijyi etelä-karjalaan sen verran tiukkoja ukkoskuurojen, että oli jäätävä toiseksi yöksi aittaan Parikkalaan itikoiden syötäväksi. Tuhat-itikkaa sopisi paremmin kunnan nimeksi, tosin on täällä simpeleen järvestä pari kalaa nostettu todistetusti... Kuvassa on tosin Tiviän lampi, jossa olen pikkupoikana puljannut vaikka kuinka.
Lähellä rajaa tosiaan ollaan ja huomenna matkan ekana etappina on silvu ja joukio, jossa venäjän rajalle on matkaa alle kilometri. Yöpaikastakin matkaa vain alle 5km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti