Etsitään kahviseuraa Varvirannassa

Kyl ne savolaiset on sitten hävytöntä sakkia tai hävyttömän kieroa porukkaa. Ovat nimenneet tämän Sulkavan soudun leiripaikan Varvirannaksi. Pakkohan se oli tänne jäädä vaikka paikka on täysin autio lukuunottamatta jotain vanhaa setää joka tullut kartanovolvolla teltalle. Setä oli jo maaten, enkä jaksa kiusata yötulille. Miksei se koskaan voi olla joku kiva mimmi? Vaan aina joku urpo ukkonen.

Jokatapauksessa kahvipannu tulille ensimmäistä kertaa luonnossa tällä reisulla ja Löfbergs lilasta semmoset kahveet et järki katoaa. Mikäs tässä ku ei oo kiirettä ja tiukukin repii vasta puolyötä.

Huom. Kuvassa pihisevän sumpin lisäksi pannun takana Kietevälän lossi. Olipa muuten jänskää tulla lossille juuri auringon lasketessa. Viimeeksi nuorena kollina viimeeksi lossilla, enkä ikinä pyörällä. Saatikka ihan yksin. Privaattikyyti.

Ite pyöräreitti Puumalasta tänne kevyessä sateen ja auringonpaisteessa oli silkkaa nautintoa. 3Okm taittui vauhdilla 24h pyöräilytauon jälkeen ruotsalaiskaunotar kulki reissun kovinta kyytiä, vaikka muutama pirullinen mäki sattui myös tälle taipaleelle. Ja välillä jäin syömään tien varresta metsämansikoita. Voiko tää reissu enää idyllisemmäksi mennä?

Nyt kiehuu vesi. Ei puutu ku kahviseura. Vuosaaren kaffemakare kuittaa.