Ja ehkäpä jatkuu vielä jatkuu ensi viikolla, koska tulen takaisin Karjalaan ens viikolla ja pyörä jää vielä tänne. Aika voittaja fiilis tässä on kyllä. Oikeastaan kaikki meni nappiin ja osin jopa yli odotusten. Jatkui matka tai ei, niin ainakin kuvakoostetta on tulossa, kunhan lomat on lusittu.
Sateenkaaren päässä odotti kesän ensimmäinen vety-lihapiirakka. Johan oli aika! Kaipa se pitää samalla korkata Armadan terassi tältä kesältä.
Termos
Jarkko Veijalainen
Alkuun suuntasin Lahdenkylään ja kukkarolahteen eli täysin Venäjän rajan viereen. Silvun lahessa poikkesin oletetusti rautakauden aikaiselle uhrikivelle, jossa on uhrattu vähistä eväistä vanhoille suomalaisille jumalille, paremman sadon toivossa. Itse uhrasin myös vähistäni vettä, hunajaa, suolaa ja sitruunaa. Omatekoista pyöräilyjuomaa toisin sanoen. Itikat kuppas sen verran, etten käynyt omaa verta laskemaan lisäksi :D Kiven päältä katseltuna näkyi jo kukkarolahti ja rajajärvi jonka keskellä on valtakuntamme raja. Olin jo tuolloin täysin ekstaasissa.
Jatkoin matkaa kutostietä Laatokan portti ravintolaan joka on saman järven rannalla kutostien varressa. Kävin uimassa lehmien mulkoilessa toisella rannalla. Jos olisin uinut 200m rajalle päin olisin jo käynyt Venäjän puolella. Maagista!
Matka jatkui simpelettä ja rautjärveä kohti kutosen viertä. Matkalla poikkesin ostamassa tien laidan vanhan tavaran kaupasta mutsille tuliaisia ja itelleni pari hienoa useita kymmeniä vuosia vanhaa esitettä. Löytypä sieltä pari Ken Parkeria sarjiskokoelmaankin.
Rautjärvellä kävin pikaisesti kaupassa ja lukemassa päivän lehet paarissa kunnes pääsin Hiitolan joen voimalalle. Satakunta vuotta vanhan padon, kauppapaikan ja jo todella vanhan voimalan ympärillä aukeaa Hiitolan joen suomen puoli. Matkaa rajalle on edelleen alle 3km ja tätä jokea pitkin tosiaan pääsisi Laatokalle asti. Ja jos tuosta hilppaisisin suotamalla 35 Hiitolaa alaspäin saapuisin Veijalan kylälle, josta on sukunimeni Veijalainen saanut alkunsa. Joten on todellakin sukujuurteni synnyisijoilla ja olen täällä kuin kotonani. Tämä on jumalaisen lumoava paikka. Tähän on todella helppoa pistäytyä kutostieltä jos ette usko! Reissu lähenee loppuaa, mutta tämä todellakin kruunaa matkani.
Nyt laitan luurin kiinni. Menen yöuinnille koskeen lohien seuraksi ja teen iltapalaa nuotiolla. Nukkumaan menen kuusen alle, olisi jo melkein häpäistys pystyttää tänne teltta, vaikkakin henkinen teltta ollut jo tanassa koko päivän. Jos ei miuta muutamaan viikkoon näy ni tulkee moikkaamaan iloista ja onnellista karjalaismaahista Hiitolan joelle. Tänne mie tuun vastakii. Tuutha siekii!
Ekana suuntasin kylille, kirjaimellisesti kirkonkylille ja hautuumaan hiljaisuudeen heittämässä terveisiä isälle ja isovanhemmille. Satuinpa bongaamaan ensimmäistä kertaa isoisoisänkin haudan. Suvun koodinimeltään piällikkö Nuutinen. Grand ol' man oli kuollut jo muutama vuosi ennenkuin olin syntynyt, joten kirjaimellisesti nyt kohtaaminen oli ensimmäinen.
Kuopattujen sukulaisten jälkeen kahvittelin elävien sukulaisten seurassa. Kahvistahan ei saa karjalassa kieltäytyä ja jos ei juo ollenkaan kahvia on varmaankin kerettiläis-karjalainen. Onkohan paikallisilla papeilla Rennie-sponssidiilit?
Illalla laatokan suunnalta väijyi etelä-karjalaan sen verran tiukkoja ukkoskuurojen, että oli jäätävä toiseksi yöksi aittaan Parikkalaan itikoiden syötäväksi. Tuhat-itikkaa sopisi paremmin kunnan nimeksi, tosin on täällä simpeleen järvestä pari kalaa nostettu todistetusti... Kuvassa on tosin Tiviän lampi, jossa olen pikkupoikana puljannut vaikka kuinka.
Lähellä rajaa tosiaan ollaan ja huomenna matkan ekana etappina on silvu ja joukio, jossa venäjän rajalle on matkaa alle kilometri. Yöpaikastakin matkaa vain alle 5km.
Retretissä vetäsin buffetlounaan ja sulattelun jälkeen suorastaan mykistyin Retretin taideluolastosta. Miten oon voinut missata sen aiemmin? Gigermaista unifantasiaa ja kuolemaa käsittelevää taidetta. Voi jos oisin saanut olla siellä yötä. Perinteisempi päänäyttely Taitelijapareja oli myös todella mielenkiintoinen ja avartava, vaikka monia pääteoksia olen nähnyt helsingin taidemuseoissa.
Ilta Punk-a-harjun leirintä-alueella lipesi viihteen puolelle grillikodan kautta ja lähdin savonmiesten kanssa taksilla Savonlinnaan bilettämään. Menihän se tappiin, mutta tulipahan tavattua SS Heinäveden miehistöä viihteellä. Hauskaa.
Pe aamuna darra herätys teltasta ja samantien kamat kasaan ja huolttisaamiaisen kautta hivenen huijauksella paikallisjunalla Parikkalaan. Kiire tuli Ilosaareen siis. Tosin päivän 10km pyörälenkki tuli vedettyä kunnon vesisateessa. Ehkä kakspyöräsen ruotsalaiskaunottaren karma toi sateen niskaan.
Pe-Ma menikin sitten Suomen ehdottomasti parhailla Ilosaaressa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Nyt istun tutussa ikivanhassa aitassa joka ollut suvussa vuosia. Kohta se partainen pyjamasetä tulee viskomaan unihiekat silmäpieliin, mut sitä ennen Radio Suomi soittaa Popedaa ja minä liikuttuneena mietin et olipahan taas hieno viikonloppu uusien ja vanhojen ystävien seurassa. Rakastan teitä kaikkia!
Välissä ehdin tänään Sulkavalle ja useammaksi tunniksi Savonlinnan Jarkon mökille saunomaan ja rillailemaan. Tasan puoliltaöin lähdin ajamaan Savonlinnaan ja puol kolme olin tonteilla. Ei ollut paha 35km lähes täysin hiljaisilla teillä. Mut nyt alkaa reidet ja muutkin paikat kyllä melkolailla hellinä.
Sulkavan keskustassa törmäsin jälleen toisiin Saimaan kiertäjiin. Pyöräilijäkaksikko tais olla venäläisiä. Aika heikosti englanti taittui mutta muutaman sanan sai vaihdettua.
Eilisen telttayön vastapainoksi hivenen luksusta. Tänään yö-"majana" legendaarinen SS Heinävesi. Samalla puatilla jatkan matkaa huomenna Punkaharjulle. Sen verran kierros oikenee pyöräilyn osalta kun tsykä tulee laivalle mukaan. Ansaittu lepopäivä sanoisin ja ehtii tutkiskella vieraampaa Punkista paremmalla ajalla. Harmi vaan kun ei ehtinyt Olavin linnaa tsekkimään tälläkään Savonlinnan reissulla.
Riio ohoi ja lähden hyörylaivalla pois unten maille.
Toinen suuri riesa matkaruokailijalle on ABC-huoltamot. Ruoka on kehnoa, mutta tutun turvallista joten aina niissä käy kuhina. Onneksi tämän tien varressa ei ole niitä näkynyt vielä ainuttakaan. Tosin eipä ole muitakaan persoonallisia huoltamoita. Ainoastaan pieniä ketjuja tai kylmäasemia. Eikun Mäntyharjulla ol ABC mut ei oo sen jälkeen näkynyt.
Tuli kutsu mökille Sulkavan ja Savonlinnan välissä, joten tunnin päästä Vuosaaren reisi-Ossi saunoo ja rillaa. Jos vielä sen jälkeen jaksas yön selkään Savonlinnan kuumaan yöelämään.
Jokatapauksessa kahvipannu tulille ensimmäistä kertaa luonnossa tällä reisulla ja Löfbergs lilasta semmoset kahveet et järki katoaa. Mikäs tässä ku ei oo kiirettä ja tiukukin repii vasta puolyötä.
Huom. Kuvassa pihisevän sumpin lisäksi pannun takana Kietevälän lossi. Olipa muuten jänskää tulla lossille juuri auringon lasketessa. Viimeeksi nuorena kollina viimeeksi lossilla, enkä ikinä pyörällä. Saatikka ihan yksin. Privaattikyyti.
Ite pyöräreitti Puumalasta tänne kevyessä sateen ja auringonpaisteessa oli silkkaa nautintoa. 3Okm taittui vauhdilla 24h pyöräilytauon jälkeen ruotsalaiskaunotar kulki reissun kovinta kyytiä, vaikka muutama pirullinen mäki sattui myös tälle taipaleelle. Ja välillä jäin syömään tien varresta metsämansikoita. Voiko tää reissu enää idyllisemmäksi mennä?
Nyt kiehuu vesi. Ei puutu ku kahviseura. Vuosaaren kaffemakare kuittaa.
Useampi tunti tässä jäitä polteltu ja kova hinku ois takas tien päälle Sulkavan suuntaan. Paikallissää paranee tosin hetki hetkeltä ja näyttäs et illaksi vielä poutaa ja pääsis liikkeelle.
Ajankuluksi kävin Puumalan saaristoristeilyllä ja tietenkin se ol täyn Parikkalaisia elekelläisiä, mut hunuppa ei silti soinunna. Ei onneks ollut tuttuja. Kuva sateisesti pulista em. Risteilyn kannelta.
Kohta hivenen muikkuja rinnan alle ja ehkä tänään vielä kakspyöräsen kaunottaren selkään ja ilta-ajo Kietevälään.
Juuri tapasin toisen traveller porukan. Samaa reittiä ovat ajaneet ja meinasivat työstää samaa latua aina Savonlinnaan asti. Saapa nähä sattuuko vielä reitillä vastaan tuo pariskunta.
Tihkua ilmassa, muuten kuivaa, mutta lepposta menoa terassilla. Paitsi taitaa seuraava ukkospuuska kohta yllättää.
Tänään törmäsin ensimmäiseen fellow travelleriin Koskenkylän leirintäaluuen läheisyydessä. Aika lailla samanlaisella varustuksella oli liikkeellä. Yleisesti tästä päivästä tais tulla lepopäivä. Pitkien yöunien jälkeen, vain reilut 20km polkemista, mutta siinä muutama 'kiva' 50m nousu Sahalahden vuoristoetapilla. Maitohappo go go! Huomenna saa sit tahkota rapiat 50km täysin tuntemattomilla seuduilla.
Eli yöpaikaksi taitaa jäädä Puumala, mutta missä ne nelikymppiset puumat luuraa maanantai-iltana?
Pistohiekan legendaarinen lava on ihan huikean hieno. Perinne pitäis herättää henkiin ja järjestää joka järkyttävän hieno minifestari siellä. Puitteet on parasta mitä rahalla saa. Muistaakseni psyche/trance jne HC tanssimusa-festareita on joskus täällä järjestetty parina edellisenä vuonna. Jos täällä jos vielä rock-musa raikaa niin raahaan kaikki tutut vaikka väkisin.
Hommasin itelleni lo-fi majapaikan kympillä. Grilliseuraksi löyty Porin-savolaisia ja ihan savolaisia. Toivottavasti mökin hinta ei nouse 'saattaapa tuo ollakkin, suattaapi tuo olla olemattakaan 10e' kieroilulla. Ite hiekan leirintäalueella on vaan venäläisiä ja karavaanareita. Nykyään kun vielä ilmaseks pääsee, niin hyi hyi teitä, jotka ette ole ikinä yöpyneet. Taas niin legendaarinen reissupäivä, että tässä on paha vaara et tää menee veriin.
Over and out ja iltakahville, Jalokahville. Ja rillailemaan.
Kallioniemen venerannassa oli kans joku todella köyhä brassailemassa purtilollaan.Sattukohan oikea kuva? Tää email blogaus on melkosta hasardia. Sen minkä meikä säästää pyörällä bensamäärässä toi monsteri syö ekalla kilometrillä. Niin kauan kun ökyspedet ei tuu järkiin niin ei taida luonnolla olla toivoa. Eikös se 'mutta missä on JJ' hivenen pienemmällä pikaveneellä vetänyt umpitunnelissa tunneliin. Tankojuoppojen sen sijaan harvemmin puhallutetaan.
Aiemmin reissulla löysin suomen vanhimman ohranjyvän tai ainakin paikan josta on löydetty. Sekä jubailin paikallisten alkuasukkaiden kanssa Kallionniemen satamassa. Kuulin muutaman kerran lauseen 'on se äijä kun noin lähtee pyörällä reissaamaan'. Vuosaaren tissiposki, over and out. Luulen et unta ei tarvii kauan kalastella.
Lämmin kesäsade tulee kyl tarpeeseen hikiexpressin jälkeen. Kunhan ei koko iltaa satele, eikä tule pahin myrykkä ihan päälle. Karaistusta siis odotellessa.
Harmi sinällään kun tänään ja huomenna ainoat tiukat aikataulut. Mut näillä mennään. Seikkailuhan tämä on. Vielä matkataan urbaanissa maisemissa Kitty, Daisy ja Lewisin siivin, mutta Mäntyharjulla soi jo Love tuotanto.Seuraavassa postauksessa maisema vaihtuu varmasti rajusti.
Sateinen sunnuntai sopii hyvin matkan suunnitteluun. Paljon on ostettavaa ja reittikin on epäselvä, mutta matkalle mennään viikko ennen Ilosaarirockia.
